Induction

Lauantai 22.11.2014

Vapaata vapaata! Tänään laiskottelin koko päivän. Toki kirjoittelin vähän sekä varasin joulunajalle huoneen hotellista ihan keskustan tuntumasta. Paikka vaikutti siistiltä ja mukavalta, hintakin oli huokea. Pitkästä aikaa odotan joulua todella innoissani!~

Sunnuntai 23.11.2014

Satoi kaatamalla. Jäi oravat ruokkimatta. Lähdin silti keskustaan päättäväisesti, sillä halusin päästä näkemään paljon puhutun talven ihmemaan. Kurjalla säällä se ei tosin ollut kummoinen, lähinnä pieni huvipuisto kioskeineen, teattereineen ja vuoristoratoineen. Oli siellä piskuinen sirkuskin, mutta en viluissani halunnut jäädä jonottamaan lippuja. En myöskään halunnut ottaa riskiä siitä, että joutuisin kohtaamaan jonkun kammottavan klovnin silmästä silmään. En viipynyt puistossa kauaa.

Jatkoin matkaani Oxford Streetille, joka on yksi suurimmista ostoskaduista Lontoossa. Kävin lämmittelemässä ostoskeskus Selfridgesissa. En henkilökohtaisesti pitänyt paikasta, vaikka nimi on tuttu ja kehuttu monessa maassa. Turhan öykeä paikka mulle, täynnä ylihinnoiteltua designia. En yksinkertaisesti tunne tarvitsevani esimerkiksi 600 euron aamutakkia. Huhhei. Suuntasin kulkuni kohti Piccadillyn kaupunginosaa ja siellä sijaitsevaa The Wolseley-ravintolaa. Olin kuullut työkavereiltani ja muun muassa myös Jamielta pelkkää hyvää paikasta, joten se oli testattava. Taka-ajatuksena oli löytää laadukas illallispaikka jouluviikolle, enkä pettynyt.

Ystävällinen portieeri harmaahapsineen ja hassussa lakissaan näytti tietä ja sievän tuulikaapin verhojen takaa paljastui upea näky. Ravintola tosiaan oli ilmeeltään kuin joku olisi vienyt ajassa sata vuotta taaksepäin. Vastassa oli korkea holvikaarien ja valtavien kynttelikköjen koristama katto ja tyylikäs sisustus. Yksityiskohtia oli vaikka millä mitalla, olisi tehnyt mieli jäädä ihailemaan pidemmäksikin aikaa. Ilta teki kuitenkin jo tuloaan ja tarkoituksena oli saada ensivaikutelma paikasta. Siispä tilasin cappuccinon ja perinteisen englantilaisen herkun - sticky toffee puddingin. Muheva ja pehmoinen kakku tarjoiltiin inkiväärijäätelön kera. Olin myyty, tänne tulisin vielä uudestaan.

...

Maanantai ja tiistai olivat kumpikin rentoutumispäiviä. Maanantaina tuli shoppailtua ja lisäksi käväisin parturiliikkeessä, josta varasin itselleni ajan tulevaksi perjantaiksi. Hiukset saisivat vähän uutta väriä. Tiistai kului asunnolla televisiosarjojen ja pyykkäämisen merkeissä. Ilon aihe oli lomapäivien varmistuminen joulunajalle, sillä nyt oli lennotkin jo kotopuolesta varattuina!

Keskiviikko 26.11.2014

Työviikko alkoi hieman erikoisella tuplavuorolla. Aamutuimaan oli nimittäin uusille työntekijöille pidettävä ”startti” (induction), jossa mukana kuuntelemassa oli yhteensä lähes 30 tuoretta työmyyrää Hix-ravintoloista. Luennot pidettiin Tramshed-ravintolan yläkerrassa sijaitsevassa kirjasto-keittiö-olotilassa ja puheenvuoroissa olivat tietenkin itse Mark Hix sekä liikekumppaninsa Ratnesh Bagdai, yrityksen henkilöstöpäällikkö Lianne Murray ja jo tutuksi tullut Seb Fogg. Meille kerrottiin ihan alusta alkaen Hixin tarinaa ja melko yksityiskohtaisesti eri ravintoloiden synnystä. Jonkin verran puhuttiin myös taiteesta, joka näyttelee merkittävää osaa yrityksessä ja ravintoloiden ilmeessä. Tarinat olivat hyvin mielenkiintoisia ja mielestäni tällainen perehdytys on ihan huippua. Se saa aikaan porukkafiilistä ja on oiva tapa saada aikaan lojaaliutta työntekijöiden keskuudessa. Luentojen jälkeen keskustelimme turvallisuudesta ja hätätilanteista työpaikalla. Lopuksi pääsimme koko porukka nauttimaan lounasta ravintolasalin ylätasanteelle. Kokonainen paistettu kana tönötti pystyssä koivet kattoa kohti, seuranaan vino pino lisukkeita. Annoksesta riitti hyvin neljälle ja kylläisinä pääsimme kukin jatkamaan päiväämme.

Töissä oli reipas meno ja pääsin lähtemään hiukan aikaisemmin, sillä huomenna olisi jälleen lounasvuoro. Uudet työvuorot olivat myös tulleet ja nyt näyttäisi siltä, ettei viimekertainen 9 päivän viikko vielä riitä mihinkään. Tällä kertaa edessä on 10 päivää töitä, joiden aikana on yhteensä 13 työvuoroa. Saattaisi olla paikallaan mainita, että otan mukisematta vastaan myös hillitympiä työputkia. Väsyttää vähän jo pelkkä ajatus ensiviikosta.

Torstai 27.11.2014

Tänään piti lounaalla olla hurja kiire, mutta varauksiin tuli yllättäen pari peruutusta. Lisäksi pöydät rullasivat tasaiseen tahtiin, joten passissa olo sujui hienosti. Vauhtia on kuulemma tullut roimasti lisää ahkeran harjoittelun tuloksena. Asunnolle päästyäni kulutin lähes 2 tuntia Skypessä. Kolme tärkeää puhelua piristivät päivääni ja lievittävät koti-ikävää.

Perjantai 28.11.2014

Alkupäivä meni parturissa, loppupäivä töissä. Vaihtelua toi jälleen livemusiikki, tällä kertaa muusikko Hugh kitaroineen. Hän tulee kuulemma joka kuukauden viimeinen perjantai ravintolaan tunnelmoimaan. Passiin tuli 8 jälkeen hurja ruuhka, kun kaikki pöydät olivat niin samassa tahdissa. Siitä selvittiin yhteistyöllä ja ilta saatiin päätökseen jo puolenyön aikaan.

Lauantai 29.11.2014

Tänään töissä jaoin tarjoilualueen Jessican kanssa. Jessica on ravintolan uusi apulaismanageri, kovin ystävällinen ja kiltinoloinen nuori nainen. Hänen kanssaan työskentely oli helppoa ja päivä meni oikein hyvin.

Sunnuntai 30.11.2014

Ilta ravintolassa oli niin hiljainen, että oikein tympäisi norkoilla kun ei ollut tekemistä. Sovittiin Patsyn ja Jessican kanssa, että huomenna viimein maisteltaisiin laseittain myytävät punaviinit ja talon oluet. Dianakin tulisi mukaan tastingiin ja saataisiin kokeilla ehkä myös ostereita. Olisi mukavaa tietää, miltä mikäkin osteri maistuu, sillä asiakkaat kyselevät uteliaisuuksissaan paljon ruoasta. En ole toistaiseksi nähnyt Sebiä, vaikka aluksi niin suunniteltiin. Patsy kehotti muistuttelemaan ahkerasti, sillä kiireessä saattaa moni asia lipsua mielestä. Huomenna sitten tuumasta toimeen.