Maanantai
1.12.2014
Aamu
alkoi sillä, että Natalie soitti, voisinko tulla hetimiten töihin koska Charli
on kipeänä. Onnistuin saapumaan puolta tuntia aikaisemmin ja saamaan Natalien
avustuksella ravintolan valmiiksi lounasserviisiä varten. Vatsassa väänsi jokin
tosi ikävästi, epäilin sen johtuvan turhan nopeasta aamupalasta. Voin kuitenkin
todella huonosti vielä iltapäivällä, joten syy oli varmasti toinen. Sinnittelin
koko serviisin ajan, en halunnut huolestuttaa Jamieta kun oli jo valmiiksi
vajausta henkilökunnassa. Lisäksi Mark Hix tuli käymään lounaalla, joten yritin
parhaani mukaan näyttää olevani hyvässä terässä.
Patsy
tuli neljäksi töihin ja näki heti, ettei kaikki todellakaan ollut miten piti.
Jätettiin eilen suunniteltu tasting väliin ihan suosiolla. Myös henkilökunnan
lounas jäi multa syömättä, sillä pelkkä ruoan haju sai aikaan kuvottavan olon. Join pari kuppia kamomillateetä ja lähdin asunnolle
lepäämään. Pesin pyykkiä ja onnistuin syömään pienen pullan. Vatsassa kiemursi
vielä illalla, vaikka kamomilla helpottikin oloa. Toivoin, että huomisen
iltavuoro sujuisi ongelmitta. Huomenna hakisin apteekista varmuudeksi maitohappobakteereita.
Tiistai
2.12.2014
Aamulla
olotila ei ollut erinomainen, mutta edes pärjäilevä. Sain aamutoimet suoritettua
rauhalliseen tahtiin ja ennen töitä suuntasin apteekkiin etsimään tuttuja ja
turvallisia maitopöpöjä vatsaani rauhoittamaan. Apteekissa myyjät olivat
kuitenkin lähinnä yllättyneitä kysymyksestäni ja kehottivat ostamaan kaupasta
jotain jukurttijuomia tai käymään luontaistuotekaupassa. Olin turhaantunut ja
ärsyyntynyt, miten ei sellaista perustavaraa löydy apteekista..? Turvauduin
erääseen somen yhteisöön, johon kuuluu Lontoossa asuvia suomalaisia. Sieltä
sain puoltavaa kommenttia luontaistuotekaupoista, joten heti huomenissa tekisin
visiitin sellaiseen.
Töissä
oli tosi kiire, olin jälleen kellumassa. Illan edetessä vatsaa väänsi yhä
enemmän ja kotimatkalla voin todella huonosti. Onneksi Jamie oli päättänyt
antaa huomisen vapaaksi! Olen kuulemma tehnyt todella pitkiä viikkoja, että
vapaapäivä saattaisi tehdä hyvää. Jamie ei olisi voinut olla enempää oikeassa. Toivoin,
että tämä mysteeripahoinvointi menisi menojaan ja pian.
Keskiviikko
3.12.2014
Tänään
oli hirvein aamu moneen aikaan. Heräsin säpsähtäen ja juoksin vessaan. Eikä, ihan
kuin vettä. Samaa rallia vielä neljästi tunnin sisään, ei tämän näin pitänyt
mennä. Hoipertelin yläkertaan pyytämään apua. Alkoi jo tosissaan pelottaa, kun
en ollut tällaisesta kärsinyt kuin ihan kersana viimeksi. Epäilin
ruokamyrkytystä, vaikkei oksennusoireita ollutkaan.
En pysynyt lähtemään
talosta, joten Roma lähti etsimään sopivaa lääkettä. Tarkoista neuvoista
huolimatta hän palasi ilman kaipaamiani maitohappobakteereita. Sen sijaan
tuliaisina oli kaksi puolen litran pulloa aloe vera -juomaa, jonka kuulemma
pitäisi helpottaa kuvailemiani oireita. Ei auttanut kuin kiittää kauniisti saamastani
avusta ja toivoa, että juomasta olisi apua. Roma keitti riisiä, sillä se
kuulemma auttaa vatsan kipuiluun. Olotila kohentui hieman saatuani ruokaa ja
iltaa kohden oli jo helpompi olla. Sain töistä huomisaamun vapaaksi, mutta
taitaa olla parempi, että pysyttelen myös illan toipumassa.
Torstai
4.12.2014
Sain
Jamielta luvan pitää toivomani palautumispäivän, joten päätin levätä. Yhteensä
14 tunnin unien jälkeen maissilla piristetty riisi-tonnikalamuhennos maistui
oikein hyvin. Loppupäivän vietin sängynpohjalla seuraten tv-sarjoja.
Perjantai
5.12.2014
Back
in business, tuplavuoro. Ennen illallista juttelin Jamien kanssa harjoittelusuunnitelmaani
liittyen. Tulen kuulemma näkemään sekä Sebiä että Hix-ravintoloiden
henkilöstöpäällikkö Liannea. Saisin perehtyä enemmän tekijöihin kulissien
takana ja tutustua yrityksen toimintaan. Jamie myös patisti olemaan rohkea ja
ottamaan haltuun myös kokonaisia tarjoilualueita, sillä ennen juoksemista on
opeteltava kävelemään. Ymmärsin hyvin, mitä hän tällä ajoi takaa.
Olin
tietoisesti hillinnyt vauhtiani, sillä en ollut tuntenut oloani varmaksi ja
turvalliseksi. En halunnut tuottaa kenellekään turhaan harmaita hiuksia olemalla
hitaampi kuin muut. Jamie kuitenkin vakuutti, ettei sitä tule jännittää, vaan
aina on kysyttävä jos tuntuu siltä. Tajusin keränneeni liikaa paineita
katsellessani muiden työskentelyä. Sovittiin, että toimin illallisen ajan yksin
etualueella ja lupasin yrittää parhaani. Fefe varjosti työskentelyäni ja Jean
Michelilta sain neuvoja ja tukea aina kun tarvitsin. Muutaman mokan jälkeen ilta
alkoi rullata paremmin ja sain kokemuksesta paljon lisää rohkeutta kokeilla
omaa aluetta vielä uudestaan. Niitä vuoroja tulisi eteen vielä monta.
Pistely vatsassa
varjosti kuitenkin hyvää tunnetta...
Lauantai
6.12.2014
Enää
2 viikkoa odottamista. Jes! ☆ Käytiin Harrodsilla Roman kanssa, taas yksi valtava
paikka lisää jossa oli liikaa ihmisiä. Toivon, että aaton jälkeen siellä olis
hiljaisempaa. Nyt paikasta sai vain pikaisen kuvan. Olisin voinut viettää puoli
päivää pelkästään siinä salissa, jossa oli tarjolla maailman herkkuja teestä
juustoihin. Reissu oli uuvuttava, joten ruoan - riisin - jälkeen menin suoraan
pötkölle. Myöhemmin illalla vatsaan alkoi taas sattua oikein kunnolla, ei hyvä.
Sunnuntai 7.12.2014
Yöunet keskeytyi kahdesti, taas vettä. Vatsaan
sattui niin, että oli pakko kipristyä. Nyt sai riittää, oli pakko päästä
lääkärille. Soitin töihin, josta sain neuvoja. Newham University Hospital ei
onneksi ollut kaukana. Odotushuoneessa törmäsin yläkerran pariskuntaan, Saafia
oli myös tullut kipeäksi. Samoista vaivoista kärsittiin... Harmitti se
tosiasia, että olin todennäköisesti syyllinen kämppikseni vointiin.
Lääkäriltä
sain viimein vastauksia. Viikkoni oli pilannut ärhäkkä ja erittäin helposti
tarttuva virustauti, joka on hyvin yleinen suurkaupungeissa. Sen voi siis saada
lähes mistä tahansa: metrosta, busseista, rahoista. Siihen ei ole erityistä
lääkitystä, mutta siitä pitäisi toipua parissa viikossa. Sain neuvoja
ruokavalioon ja ohjeen ostaa suola- ja nestetasapainoa palauttavaa juomajauhetta.
Ilmoitin tilanteeni töihin ja sieltä luvattiin vapaata sekä toivotettiin
pikaista paranemista. Lupasin pitää heidät ajan tasalla voinnistani.
Maanantai 8.12.2014
Viimeyö
oli kaiken huippu. Vaikea uskoa, mutta lähes joka tunnin välein oli noustava...
Vasta aamulla klo 8.00 jälkeen sain nukuttua yli 2 tuntia keskeytyksettä.
Vietin siis käytännössä lähes puolet yöstäni muualla kuin sängyssä. Olotila oli
kertakaikkisen kurja. Pelkäsin syödä, vaikka tiesin että pakko olisi kuitenkin
jossain vaiheessa. Keitin kamomillateetä ja mietin, että tästä olisi suunta
lähinnä ylöspäin. Vietin päiväni enimmäkseen peiton alla tv-sarjoja seuraten.
Tiistai
9.12.2014
Ystävillä ja kissoilla on yhteinen piirre, molemmat piristävät surkeaakin päivää. Asunnon takapihalla käy usein eräs naaraskissa
vierailulla. Se tulee aina samaan aikaan päivästä kun se tietää, että Roma on tupakalla
ja katsomassa sarjaa läppäriltä. Romaan se on jo ehtinyt tutustua paremmin. Oon
ajoittanut aamupalani samoille tienoille, niin on mukavampi syödä kun on seuraa.
Onnistuin houkuttelemaan pörröisen vierailijan jo toistamiseen mun syliin,
vaikka ei olla monesti vielä tavattukaan. Varmaan sillä on koti jossain, kun on niin hellyydenkipeä tapaus ja näyttää tosi terveeltä naukujalta.
Silittelin jalkojeni päällä torkkuvaa kissaa ja tarkastelin lähemmin sen mustanruskeaa turkkia. Väri oli aivan kuin oikein tummaa kaakaota. Sitten keksin, että sillähän voisi olla oma nimi, jolla vain me kutsuisimme sitä. Cocoa, niinkuin sen turkin väri. Nimiehdotukseni ei kohdannut kritiikkiä, joten Cocoa sai luvan kelvata. Vietin hyvän tovin silkkiturkin seurana, kunnes kylmä viima ajoi takaisin sisätiloihin. Voinnin kannalta tänään oli jälleen pärjäilypäivä, ei erinomaisen hyvä muttei myöskään erityisen huono. Sekä kaipailevat ystävät että kohtaaminen Cocoan kanssa tekivät päivästäni paremman, joten plussan puolella ollaan jo.