Joulunodotus

Keskiviikko 10.12.2014

Oli ihanaa herätä vain kerran, eli vasta aamulla! Toki täällä aamut ajoittuu hieman tavallista myöhempään kuin voisi ajatella, ihanteellinen aamupala-aika on noin klo 12.30. Vietin aurinkoisen aamupäivän takapihan patiolla lämmöstä nautiskellen. Jouluaattoon oli enää 2 viikkoa aikaa ja keli oli kuin kevätpäivä. Voimistuva tuulenvire ajoi kuitenkin sisälle ennen pitkää. Vietin päiväni sisätiloissa, sillä nyt oli tärkeää levätä ja palautua. Perjantaina olisi taas työt edessä.

Torstai 11.12.2014

Aamu kului siivotessa ja puolenpäivän aikaan lähdin bussilla Stratfordiin. Tänään oli hemmottelupäivä, löysin mm. uusia vaatteita ja hajuveden. Lisäksi päätin syödä hyvin, joten pitkän kaavan päivällinen Giraffe-ravintolassa oli hyvinkin tervetullut. Reissullani kadotin täysin ajantajun ja huomasin kellon näyttävän jo iltakymmentä saapuessani asunnolle. Olin tyytyväinen päivääni ja löytöihini. Valvoin myöhään.

Perjantai 12.12.2014

Takaisin töissä ja kyllä huomasi, että joulu tekee tuloaan. Illallisella oli lähemmäs 100 asiakasta ja meno sen mukainen. Oman alueen kanssa sujui loistavasti, tällaisista vuoroista saa aina paljon uutta puhtia ja varmuutta. Uuden listan mukaan ensi perjantaina vietän päivän Liannen kanssa. On mahtavaa saada tuollainen ”palkinto” juuri ennen lomaa. Odotan päivää innolla sillä nyt tuntuu, että täytyy päästä oppimaan mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja erilaista. Toivon, että antamani paras on myös muille riittävän hyvä.

Lauantai 13.12.2014

Töissä meni huippuhyvin, olin taka-alueella ja vastuullani pienten lisäksi kaksi isompaa pöytää. Viini virtasi tasaiseen tahtiin ja asiakkaat viihtyi. Työkavereilta sain kiitosta, joten ainakin suunta on selkeästi oikea. Tippiäkin tuli reippaanlaisesti. Tänään oli sellainen superpäivä, tämmöisiä lisää!

Sunnuntai 14.12.2014

Vapaapäivä kului St. James’s Parkilla oravia ruokkiessa. Roma oli ostanut puolen kilon pussin pähkinöitä ja kaikki meni. Oravat on täällä huippukesyjä, ne tulee juosten vastaan kun näkevät mitä herkkua on tarjolla. Kiipeävät jopa jalkaa pitkin ylös hakemaan! Sain reissulta paljon kuvia. Oravien lisäksi siellä asusteli hanhia, korppeja, lokkeja ja tietysti puluja. Puisto oli melko iso ja kesäisin varmasti tosi kaunis. Iltapäiväksi takaisin asunnolle ja sarjat pyörimään, mulla oli hyvä päivä ja ulkoilma aina virkistää.

Maanantai 15.12.2014

Viikko alkoi tuplavuorolla, lounaalla oli kova tahti kun kaikki pöydät tuli samoihin aikoihin. Tauolla otin nokkaunet ja ennen illan serviisiä siemaisin kupin kahvia. Illallinen sujui jouhevasti kun koko ajan oli sopivasti tekemistä. Oltiin Dianan kanssa vierekkäisillä alueilla niin autettiin toisiamme jos tuli tarvis. Meille arvottiin nimet lauantain joulubrunssin lahjaleikkiä varten, sain Gabrielin. Andreilla oli syntymäpäivä ja kirjoitin onnittelut korttiin sekä suomeksi että Lontooksi. Fiilis oli korkealla aamusta iltaan ja esimiesten palaute päivästä oli hyvää.

Tiistai 16.12.2014

Aamuni oli myöhäinen kuten tavallisesti, joten pikaisten aamutoimien jälkeen sai lähteä suoraan töihin. Roman näin sattumalta ja se sanoi lähtevänsä perjantaiaamulla pysyvästi takaisin Ranskaan. Vähän kyllä harmitti kuulla tämmöinen uutinen, sillä Roma oli ollut tähän mennessä ainut kaveri kenen kanssa olin ehtinyt viettää vapaa-aikaani. Työkavereilla oli yleensä aina eri vapaat kuin mulla, enkä ollut kehdannut mennä pyytämään muutoksia vuoroihin kun olin jo saanut muuttaa loma-ajankohtaani aiemmin sovitusta. Ehkä sitten joulun jälkeen olisi paremmin aikaa miettiä samoja vapaita esim. Dianan kanssa. Töissä oli normimeno, jälleen noin 100 asiakasta per serviisi. Näin pikkujouluaikaan käy paljon isompia porukoita, joille varataan kunnon juhla-ateria eli feast.

Keskiviikko 17.12.2014

Tänään oli jälleen normipäivä. Aamulla siivoilua, illalla töitä. Serviisi meni kuten pitikin, mutta se venyi erään seurueen hukatessa pankkikorttinsa. Myöhästyin siis viimeisestä tubesta ja köröttelin yöbussilla yli tunnin matkan asunnolle. Päästyäni lähimmälle pysäkille huomasin tienposkessa nojaavan Barclays-vuokrapyörän. Yleensä nämä pyörät ovat tiukasti lukittuina omiin telineisiinsä erityisillä pyörävarikoilla. Tämä ehjä ja lukitsematon yksilö näytti kuitenkin olevan täysin omilla teillään. Vailla sekunninkaan epäröintiä otin sen alle ja väsyneenä mutta onnellisena pyöräilin asunnolle. Oli huippufiilis päästä vauhdilla eteenpäin!

Torstai 18.12.2014

Pääsin maistamaan ostereita ensimmäistä kertaa, oli jo korkea aikakin. Tarjolla on yleensä ostereita kahdesta eri osterityypistä: native (= paikallinen) ja rock (tässä yhteydessä = kivi). Lisäksi valittavana on molemmista tyypeistä kaksi eri osterilajia. Yhteensä siis 4 vaihtoehtoa. Yleisin kysymys kuuluu, että mikäs näiden kahden tyypin ero on, joten tässä tulee. Native-ostereita on saatavilla ainoastaan Brittenin saarilta ja ne ovat ulkomuodoltaan littanoita, hieman pyöreitä. Tekstuuriltaan ne ovat kiinteämpiä ja lihaisamman tuntuisia kuin rock-osterit. Hintataso on nativeilla hieman korkeampi, sillä kauppakokoon kasvamiseen menee tuplasti se aika mitä rock-ostereilla.

Rock-osterit ovat siis laajemmalle levinnyt osterityyppi, joka on ulkomuodoltaan pitkulainen ja kuori saattaa olla hyvinkin rosoinen. Maku on usein mineraalinen ja merenläheinen, tietysti suolainen. Suutuntuma on näissä mielestäni lähinnä niljakas ja vetelä, eivät saavuttaneet suurta suosiota kohdallani. Ihmiset nauttivat yleensä rock-osterit ennen nativeja ja käyttävät niissä salottietikkaa tai jopa Tabascoa. Itse en Tabascoon koskenut, sillä se pilaa ja vääristää maun täysin. Lisäksi ostereiden kanssa on poikkeuksetta tarjolla sitruunalohkoja.

Oman maisteluni aloitin rock-ostereista, kuten tapaan kuuluu. Lindisfarne oli ensimmäinen ja se meinasi jäädä myös viimeiseksi. ”Nautin” tämän niljakkeen vailla mitään lisukkeita ja olin todella lähellä luovuttaa siihen paikkaan. Tuntui siltä kun olisi yrittänyt syödä isoa etanaa kertaheitolla. Patsy neuvoi puremaan sitruunalohkoa oikein kunnolla jotta saan suuni taas neutraaliksi. Noin minuutin palautuminen ja huokaus. Päätin, että tätä leikkiä en jätä kesken. Toisena oli Cumbrae, jälleen rock-osteri. Tällä kertaa käytin lorauksen salottietikkaa ja sain vätyksen alas asti. Pienet kylmänväreet kyllä meni.

Nativeihin en halunnut käyttää kuin tilkan sitruunamehua, sillä niiden maku ei ole yhtä voimakas kuin sukulaistensa. Skotlannista kotoisin oleva Loch Ryan laski huomattavasti helpommin, mutta oli ehkä turhan iso omaan makuuni. Kaikista pienin osteri River Fall oli ehdottomasti siedettävin. Suosikiksi en sitä kuitenkaan mene sanomaan, oli sen verran kummallista syötävää. Aiheena osterit ovat mielestäni mielenkiintoinen, mutta nautiskelun taidan jättää muille. Maisteluhetkeni oli tietenkin suurta viihdettä työkavereilleni. Toki heistäkin moni myönsi, etteivät osterit kuulu herkkulistan top kymppiin. Olenpahan ainakin taas kokemusta rikkaampi!

Perjantai 19.12.2014

Tänään oli mukava toimistopäivä Liannen kanssa Tramshedissa. Lianne vastaa mm. yrityksen henkilöstötietojen arkistoinnista ja palkanmaksuista. Lisäksi hän vastaanottaa työhakemuksia ja toimii erityisenä tietopankkina muille johdon työntekijöille. On vain harvoja asioita, joihin Liannella ei ole vastausta. Aamusella hoidettiin pois alta kiireisimmät sähköpostit ja pari juoksevaa asiaa puhelimitse. Sen jälkeen tarkasteltiin 4th Hospitality -tietokantaa, josta löytyvät yrityksen kaikki yli 300 työntekijää tietoineen. Jokainen työntekijä arkistoidaan ja henkilön tiedot säilytetään 7 vuoden ajan. Tällä kertaa päivitimme lähtevien työntekijöiden kansiota ja arkistoimme vuosien 2008-2009 työntekijöitä. Liannella oli kaikki siististi omissa kansioissaan ja nimet tietysti aakkosjärjestyksessä. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan toimiston elämää, vaikka taidan itse olla enemmänkin käytännönläheisen työn ystävä.

Nyt on hyvä aloittaa joululoma!~

Kipuilua

Maanantai 1.12.2014

Aamu alkoi sillä, että Natalie soitti, voisinko tulla hetimiten töihin koska Charli on kipeänä. Onnistuin saapumaan puolta tuntia aikaisemmin ja saamaan Natalien avustuksella ravintolan valmiiksi lounasserviisiä varten. Vatsassa väänsi jokin tosi ikävästi, epäilin sen johtuvan turhan nopeasta aamupalasta. Voin kuitenkin todella huonosti vielä iltapäivällä, joten syy oli varmasti toinen. Sinnittelin koko serviisin ajan, en halunnut huolestuttaa Jamieta kun oli jo valmiiksi vajausta henkilökunnassa. Lisäksi Mark Hix tuli käymään lounaalla, joten yritin parhaani mukaan näyttää olevani hyvässä terässä.

Patsy tuli neljäksi töihin ja näki heti, ettei kaikki todellakaan ollut miten piti. Jätettiin eilen suunniteltu tasting väliin ihan suosiolla. Myös henkilökunnan lounas jäi multa syömättä, sillä pelkkä ruoan haju sai aikaan kuvottavan olon. Join pari kuppia kamomillateetä ja lähdin asunnolle lepäämään. Pesin pyykkiä ja onnistuin syömään pienen pullan. Vatsassa kiemursi vielä illalla, vaikka kamomilla helpottikin oloa. Toivoin, että huomisen iltavuoro sujuisi ongelmitta. Huomenna hakisin apteekista varmuudeksi maitohappobakteereita.

Tiistai 2.12.2014

Aamulla olotila ei ollut erinomainen, mutta edes pärjäilevä. Sain aamutoimet suoritettua rauhalliseen tahtiin ja ennen töitä suuntasin apteekkiin etsimään tuttuja ja turvallisia maitopöpöjä vatsaani rauhoittamaan. Apteekissa myyjät olivat kuitenkin lähinnä yllättyneitä kysymyksestäni ja kehottivat ostamaan kaupasta jotain jukurttijuomia tai käymään luontaistuotekaupassa. Olin turhaantunut ja ärsyyntynyt, miten ei sellaista perustavaraa löydy apteekista..? Turvauduin erääseen somen yhteisöön, johon kuuluu Lontoossa asuvia suomalaisia. Sieltä sain puoltavaa kommenttia luontaistuotekaupoista, joten heti huomenissa tekisin visiitin sellaiseen.

Töissä oli tosi kiire, olin jälleen kellumassa. Illan edetessä vatsaa väänsi yhä enemmän ja kotimatkalla voin todella huonosti. Onneksi Jamie oli päättänyt antaa huomisen vapaaksi! Olen kuulemma tehnyt todella pitkiä viikkoja, että vapaapäivä saattaisi tehdä hyvää. Jamie ei olisi voinut olla enempää oikeassa. Toivoin, että tämä mysteeripahoinvointi menisi menojaan ja pian.

Keskiviikko 3.12.2014

Tänään oli hirvein aamu moneen aikaan. Heräsin säpsähtäen ja juoksin vessaan. Eikä, ihan kuin vettä. Samaa rallia vielä neljästi tunnin sisään, ei tämän näin pitänyt mennä. Hoipertelin yläkertaan pyytämään apua. Alkoi jo tosissaan pelottaa, kun en ollut tällaisesta kärsinyt kuin ihan kersana viimeksi. Epäilin ruokamyrkytystä, vaikkei oksennusoireita ollutkaan.

En pysynyt lähtemään talosta, joten Roma lähti etsimään sopivaa lääkettä. Tarkoista neuvoista huolimatta hän palasi ilman kaipaamiani maitohappobakteereita. Sen sijaan tuliaisina oli kaksi puolen litran pulloa aloe vera -juomaa, jonka kuulemma pitäisi helpottaa kuvailemiani oireita. Ei auttanut kuin kiittää kauniisti saamastani avusta ja toivoa, että juomasta olisi apua. Roma keitti riisiä, sillä se kuulemma auttaa vatsan kipuiluun. Olotila kohentui hieman saatuani ruokaa ja iltaa kohden oli jo helpompi olla. Sain töistä huomisaamun vapaaksi, mutta taitaa olla parempi, että pysyttelen myös illan toipumassa.

Torstai 4.12.2014

Sain Jamielta luvan pitää toivomani palautumispäivän, joten päätin levätä. Yhteensä 14 tunnin unien jälkeen maissilla piristetty riisi-tonnikalamuhennos maistui oikein hyvin. Loppupäivän vietin sängynpohjalla seuraten tv-sarjoja.

Perjantai 5.12.2014

Back in business, tuplavuoro. Ennen illallista juttelin Jamien kanssa harjoittelusuunnitelmaani liittyen. Tulen kuulemma näkemään sekä Sebiä että Hix-ravintoloiden henkilöstöpäällikkö Liannea. Saisin perehtyä enemmän tekijöihin kulissien takana ja tutustua yrityksen toimintaan. Jamie myös patisti olemaan rohkea ja ottamaan haltuun myös kokonaisia tarjoilualueita, sillä ennen juoksemista on opeteltava kävelemään. Ymmärsin hyvin, mitä hän tällä ajoi takaa.

Olin tietoisesti hillinnyt vauhtiani, sillä en ollut tuntenut oloani varmaksi ja turvalliseksi. En halunnut tuottaa kenellekään turhaan harmaita hiuksia olemalla hitaampi kuin muut. Jamie kuitenkin vakuutti, ettei sitä tule jännittää, vaan aina on kysyttävä jos tuntuu siltä. Tajusin keränneeni liikaa paineita katsellessani muiden työskentelyä. Sovittiin, että toimin illallisen ajan yksin etualueella ja lupasin yrittää parhaani. Fefe varjosti työskentelyäni ja Jean Michelilta sain neuvoja ja tukea aina kun tarvitsin. Muutaman mokan jälkeen ilta alkoi rullata paremmin ja sain kokemuksesta paljon lisää rohkeutta kokeilla omaa aluetta vielä uudestaan. Niitä vuoroja tulisi eteen vielä monta.

Pistely vatsassa varjosti kuitenkin hyvää tunnetta...

Lauantai 6.12.2014

Enää 2 viikkoa odottamista. Jes! ☆ Käytiin Harrodsilla Roman kanssa, taas yksi valtava paikka lisää jossa oli liikaa ihmisiä. Toivon, että aaton jälkeen siellä olis hiljaisempaa. Nyt paikasta sai vain pikaisen kuvan. Olisin voinut viettää puoli päivää pelkästään siinä salissa, jossa oli tarjolla maailman herkkuja teestä juustoihin. Reissu oli uuvuttava, joten ruoan - riisin - jälkeen menin suoraan pötkölle. Myöhemmin illalla vatsaan alkoi taas sattua oikein kunnolla, ei hyvä.

Sunnuntai 7.12.2014

Yöunet keskeytyi kahdesti, taas vettä. Vatsaan sattui niin, että oli pakko kipristyä. Nyt sai riittää, oli pakko päästä lääkärille. Soitin töihin, josta sain neuvoja. Newham University Hospital ei onneksi ollut kaukana. Odotushuoneessa törmäsin yläkerran pariskuntaan, Saafia oli myös tullut kipeäksi. Samoista vaivoista kärsittiin... Harmitti se tosiasia, että olin todennäköisesti syyllinen kämppikseni vointiin.

Lääkäriltä sain viimein vastauksia. Viikkoni oli pilannut ärhäkkä ja erittäin helposti tarttuva virustauti, joka on hyvin yleinen suurkaupungeissa. Sen voi siis saada lähes mistä tahansa: metrosta, busseista, rahoista. Siihen ei ole erityistä lääkitystä, mutta siitä pitäisi toipua parissa viikossa. Sain neuvoja ruokavalioon ja ohjeen ostaa suola- ja nestetasapainoa palauttavaa juomajauhetta. Ilmoitin tilanteeni töihin ja sieltä luvattiin vapaata sekä toivotettiin pikaista paranemista. Lupasin pitää heidät ajan tasalla voinnistani.

Maanantai 8.12.2014

Viimeyö oli kaiken huippu. Vaikea uskoa, mutta lähes joka tunnin välein oli noustava... Vasta aamulla klo 8.00 jälkeen sain nukuttua yli 2 tuntia keskeytyksettä. Vietin siis käytännössä lähes puolet yöstäni muualla kuin sängyssä. Olotila oli kertakaikkisen kurja. Pelkäsin syödä, vaikka tiesin että pakko olisi kuitenkin jossain vaiheessa. Keitin kamomillateetä ja mietin, että tästä olisi suunta lähinnä ylöspäin. Vietin päiväni enimmäkseen peiton alla tv-sarjoja seuraten.

Tiistai 9.12.2014

Ystävillä ja kissoilla on yhteinen piirre, molemmat piristävät surkeaakin päivää. Asunnon takapihalla käy usein eräs naaraskissa vierailulla. Se tulee aina samaan aikaan päivästä kun se tietää, että Roma on tupakalla ja katsomassa sarjaa läppäriltä. Romaan se on jo ehtinyt tutustua paremmin. Oon ajoittanut aamupalani samoille tienoille, niin on mukavampi syödä kun on seuraa. Onnistuin houkuttelemaan pörröisen vierailijan jo toistamiseen mun syliin, vaikka ei olla monesti vielä tavattukaan. Varmaan sillä on koti jossain, kun on niin hellyydenkipeä tapaus ja näyttää tosi terveeltä naukujalta.

Silittelin jalkojeni päällä torkkuvaa kissaa ja tarkastelin lähemmin sen mustanruskeaa turkkia. Väri oli aivan kuin oikein tummaa kaakaota. Sitten keksin, että sillähän voisi olla oma nimi, jolla vain me kutsuisimme sitä. Cocoa, niinkuin sen turkin väri. Nimiehdotukseni ei kohdannut kritiikkiä, joten Cocoa sai luvan kelvata. Vietin hyvän tovin silkkiturkin seurana, kunnes kylmä viima ajoi takaisin sisätiloihin. Voinnin kannalta tänään oli jälleen pärjäilypäivä, ei erinomaisen hyvä muttei myöskään erityisen huono. Sekä kaipailevat ystävät että kohtaaminen Cocoan kanssa tekivät päivästäni paremman, joten plussan puolella ollaan jo.