Maanantai
10.11.2014
Heräämisvaikeuksia,
yli 8 tuntia unta ei tunnu riittävän mihinkään. Aamutoimien jälkeen suuntasin
paikalliseen pankkiin, josta sain tapaamisajan huomiselle. Varasin aikani vasta
iltapäivälle, jotta saisin horrostaa aamuni rauhassa. Tänään huomasin metron
(tube) olevan yllättävän kelvollinen paikka sikeillekin nokosille, onneksi en
torkkunut Farringdonin aseman ohi. Onnistuin bongaamaan työmatkallani myös
vilaukselta komean sateenkaaren, kuvaa en saanut kuitenkaan napattua kun oli
muutenkin unihiekkaa silmissä.
Oli
työviikkoni viimeinen vuoro ennen vapaita ja sain olla passissa lähes yksin.
Nyt tuntui siltä, että siinä työskentely on jopa ihan kivaa. Jamie tenttasi
ennen serviisin alkua hieman ruokalistaa ja vastailin parhaani mukaan.
Suoriuduin kuulemma aika hyvin, toki ajan myötä tulee paneuduttua annoksiin syvällisemmin.
Tänään sain valita itselleni oman numeron tarjoilua varten. Valitsin numeron
101 - tietysti dalmatialaisten mukaan. En kuitenkaan toistaiseksi ota
tilauksia, sillä ruokalista tulee osata täydellisesti ennen sitä. Sain illan
aikana toimia silti hyvin itsenäisesti vieden annoksia ja juomia. Myös lihoista
kertominen sujui jouhevammin ja illan päätteeksi sain sulkea passin yksin.
Kokeilin
tänään uusia työkenkiäni ensimmäistä kertaa, sillä vastaisuudessa minun olisi
käytettävä pelkästään niitä ollessani Hix-ravintolassa. Minulle kerrottiin,
että ne ovat osa virallista vaatetusta. Kengät ovat pinnalta nahkaa ja
laadukkaan oloiset. Väsyneisiin jalkoihini uudet tuttavuudet eivät tehneet
kovin positiivista ensivaikutelmaa. Työkaverit kuitenkin vakuuttelivat, että
parissa viikossa ”They fit like a glove”, joten kai se on vaan totuttava.
Piristystä toi savulohi eli ”Hix cure”, jota sain maistaa. Kyseinen lohi on
täkäläisille iso juttu, mutta itselleni se oli ihanan tuttu maku, joka toi
mieleeni kotimaan kesän. Lohi on siis Skandinaaviseen tyyliin suolattua sekä
huolella kevyesti savustettua. Lisäksi se leikataan viistoon, joka on briteille
täysin vieras tapa asettaa lihaa tai kalaa tarjolle. Saattaa kuulostaa
hassulta, mutta paikallisille se on erikoista herkkua.
Yllätyin
serviisin lopussa, kun tuli ravintolan sulkemisaika. Kello mateli yli puolenyön
ja eräässä pöydässä istuneella seurueella ei näyttänyt olevan mihinkään kiire.
Sen sijaan, että asiakkaita olisi ystävällisesti pyydetty poistumaan,
baarimikko Gabriel käveli pöytään pienten väkevien maistiaisten kanssa.
Työkaverini Andrei kertoi, että kyseessä on vieläpä ilmaiset napsut. Olin hämmentynyt,
sillä tilanne oli minulle ihan kummallinen. Andrei selvitti, että kyseinen
seurue oli kuluttanut illan aikana huomattavan summan rahaa, joten ravintola
puolestaan tarjoaa pienet maistiaiset ja antaa heidän viipyä tavallista
pitempään. Näin heidät saadaan tulemaan toistekkin vieraiksi. En voinut muuta
kuin olla häkeltynyt, en voisi kuvitella pääseväni todistamaan mitään tällaista
Suomessa. Mutta kuten sanotaan, maassa maan tavalla. Taas olisi opittavaa
vieraanvaraisuudesta.
Tiistai
11.11.2014
Eka
virallinen vapaapäivä, nukuttaa. Äkillinen vesinuha herätti minut ja kulutin
nenäliinoja seuraavan vartin, kummallista. Onneksi se meni ohi kun pääsin
lämpöiseen suihkuun. Otin aamun rauhallisesti ja lähden East Hamin pääkadulle
High Streetille. Pankissa ei mene kauaa, tilin avaaminen on täällä nopeaa
puuhaa. Reilu 15 minuuttia toimistossa ja uuden pankkikorttini pitäisi saapua
viikon sisällä. Olipas helppoa.
Sitten
vähän haastetta, päätin lähteä astetta isompaan kaupunginosaan, Stratfordiin.
Tiesin, että siellä on valtava ostoskeskus, Westfield. Sinne oli siis päästävä.
Olin tylsä ja otin tutuksi tulleen tuben West Hamiin ja vaihdoin siellä
Jubilee-linjaan. Perillä suuntasin ensin Stratford Centreen, josta löytyi
ilmansuuntien mukaan meneviä käytäviä, joiden varrella voi poiketa haluamaansa
putiikkiin tai kahvilaan. Hetken kierreltyäni poistuin takaisin ulkosalle ja
nousin isot portaat Westfieldiin. Ostoskeskus sijaitsee periaatteessa suuren
aseman päällä ja elää kolmessa kerroksessa. Olisin varmasti tehnyt paljon
löytöjä, mutta päätin, että hurja ostosvimma saa iskeä myöhemmin. Nyt oli
mukavaa vain saada ensivaikutelma paikasta ja silmäillä hieman etäämmältä
keskuksen tohinaa.
Kosmetiikkakauppa
LUSHia en sentään voinut vastustaa, se oli ehdoton timantti viimekertaiselta
visiitiltäni Britteihin. Siispä annoin itselleni luvan rakastua paikkaan
uudestaan, enkä poistunut tyhjin käsin. Tuoreet ja käsintehdyt (+
kasvipohjaiset) kauneustuotteet ovat maailmassa niitä asioita, joista kenenkään
ei mielestäni pitäisi kieltäytyä. Oma taivas.
Tulin
myöhään kotiin ja huomasin italialaisparinkunnan muuttaneen pois. Harmitti, kun
en ehtinyt hyvästellä. Verannalla tapasin kuitenkin uuden kämppiksen, Roman.
Yläkerran pieni sininen huone oli vihdoin saanut asukin. Roma on myös
Ranskasta, kuten Moïse. Koko talo on kohta täynnä ranskiksia, kun italialaisten
tilalle muuttaa kuulemma torstaina pariskunta, Ranskasta tietenkin!
Keskiviikko
12.11.2014
Jos
eilen nukutti, niin entäs tänään..? Kellon ympäri unta ja tekisi mieli lähteä
toiselle kierrokselle. Lopulta möngin ”aamu”toimilleni klo 13.00. Eilinen aamunuha oli mennyt menojaan. Join
teetä verannalla ja juttelin Roman kanssa. Hän vaikutti rennolta tyypiltä,
opiskelee jo 5. vuotta IT-alan maisteriksi. Täytyy nostaa hattua pitkäjänteisyydelle.
Ulkona oli nätti ilma, kirkas taivas mutta vähän viileää. Kello juoksi nopsaan
ja pian ulkona oli jo hämärä. Päätin, että tänään on koti-ilta, joten vietin
loppupäivän omissa oloissani seuraten yhtä suosikkisarjaani.
Torstai
13.11.2014
Melkein
myöhästyn töistä. Metrossa on viivästyksiä, koska ihmiset eivät osaa käyttäytyä
aamuruuhkien aikaan. Jopa maanalaisen työntekijät ovat kärttyisiä. Kaikki eivät
selvästikkään ole ymmärtäneet metrojen ideaa. Kun juna tulee, ensin päästetään
poistuvat ihmiset ulos ja vasta sitten noustaan itse kyytiin. Siis jos sinne
mahtuu. On aivan turha änkeä itseään väkisin mukaan siten, että oma laukku tai
takapuoli on lopulta ovien välissä. Tuloksena oli tällä kertaa se, että oltiin
pysähdyksissä lähes 10 minuuttia eräällä asemalla. Ehdin nipin napin
ravintolalle klo 9.00 aloittamaan ensimmäisen lounasvuoroni.
Aamut
aloitetaan siivoamalla. Lakaistaan pölyt lattioilta (huom. EI imuroida) ja
sitten mopataan, hyvin hyvin hyvin vanhanaikaiseen tyyliin. Tulihan siinä
kuuma. Kaikki pöydät, kastikkeet, pöytävaraukset, lautasliinat, aterimet ja
muut pienet yksityiskohdat on oltava kunnossa ennen kuin ovet avataan klo
12.00. Aamu- ja iltarutiineille on onneksi olemassa omat tarkistuslistat, joita
on helppo seurata. Niihin kirjataan aina oma nimi kun homma on hoidossa, joten
peli on reilua. Henkilökunnan yhteinen aamupala on yleensä klo 11 aikaan, tällä
kertaa paahtoleipää, papuja, munakokkelia ja kahvia. Ennen serviisin alkua oli
jälleen briiffi ja kaikki saivat oman roolin. Tänään varjostin Jean-Michelia
ravintolan takaosan pöydissä ja olin avuksi myös muille tarjoilijoille. Lounas
sujui sukkelaan ja oli mukava päivä.
Illalla
tapasin yläkerran keltaisen huoneen pariskunnan - Saafian ja Markin. He
vaikuttivat oikein ystävällisiltä nopsan tutustumisen jälkeen. He olivat
keittiössä laittamassa ruokaa, joten en jäänyt norkoilemaan pidemmäksi aikaa.
Tarkennukseksi siis, että talon keittiö on mitoiltaan varsin vaatimaton, sinne
syntyy täysi ruuhka jo kolmesta ihmisestä. Myöhemmin pidin päivällisseuraa
Moïselle ja Romalle, päätin kuitenkin jättää tuhdin pastaruoan nauttimisen
väliin. Kello näytti siinä vaiheessa jo iltakymmentä.
Uni hiipii puseroon.